Hotellin aula
Aina niin ystävällinen Julian.
Seitsemän viikkoa Adrianmeren rannalla on nyt takana, niin pitikään olen saman meren rannalla viihtynyt. Venetsia ja Lido di Jesolo ovat samaa pitkää rannikkoa Riminin kanssa. Upeita viikkoja, tosin oli mukana niitä keljumpiakin päiviä, kokemuksia kaikki kuitenkin. Moni sanoi, että kipsivaiheellakin on tarkoituksensa ja näinhän se menee. Pitkään kipuillut vasen olka on nyt melko kivuton, vasen käsi on oppinut tekemään asioita oikean puolesta eli aivotkin ovat saaneet treeniä.
Sitten on tämä oman pään hoito eli asioiden pohtiminen. Se on nimittäin ollut kohtuullisen pinnalla kipsiviikkojen aikana. Olen ehtinyt pohtia eroani, äitisuhdettani, omaa äitiyttä sekä kaikkea mahdollista. Oivalluksiakin on ollut, pieniä välähdyksiä jostakin uudesta näkökulmasta. Kipsin kanssa liikkuminen oli häiritsevää ihmisten tuijottaessa, mutta siihenkin totuin ja vaikka söin kuin kömpelö pieni lapsi, säilytin kärsivällisyyden itseäni kohtaan. Opin myös pyytämään apua, kun sitä tarvitsin. Kyllä ihmiset auttavat, ihan kaikki. Olen kiitollinen avusta ja siitä upeasta kohtelua mitä sairaalassa sain ihan joka puollella.
Lähtevät täälä muutkin kuin minä. Eilen satuin paikalle, kun delfinaariosta siirrettiin delfiinit pysyvästi Genovaan. Väkeä oli paljon paikalla, myös toimittajat. Olosuhteet eivät delfinaariossa täytä nykyisiä vaatimuksia. Iso urakka, tuntikausia sitä valmisteltiin ja toteutettiin, kerkesin aloituksen jälkeen olla rannalla pitkään kunnes tuntien jälkeen palasin katsomaan delfiinien siirron rekkaan.
Siirron aluvalmistelut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti