Limonen patikoinnista innostuneena päätin lähteä heti seuraavana aamuna kiipeämään Old Ponale Roadille, ilman karttaa tietty. Evästä oli omenan ja banaanin verran sekä kaksi desiä vettä. Hiukan paremmin olisi voinut valmistautua. Next time Babe..
Alla kuva vuoresta. Ylhäällä pienen aukon kohdalla menee tässä kohtaa vaellusreitti. Alhaalla on autoille tie Limonen suuntaan.
Alkutaival oli leppoisaa maisemien tarkkailua
Paluu kaupunkiin
Kovan urakan jälkeen bruschetta ja terveysannos Chiantia.
Illalla maistui taas tuttuun tapaan meren herkut.
Upea kokemus. Olin vuorella reilu kolme tuntia, riitti hellesäällä hyvin varsinkin, kun se karttakin oli hotellin pöydällä. Reitillä oli paljon kulkijoita, yksin ei tarvinnut taivaltaa. Pyöräilijöitä oli paljon, mutta kaikki mahduttiin hyvin. Vierivien ja putoavien kivien vaara on varmaan ihan todellinen, aikamoisia irtokiviä oli tien reunoille tullutkin. Verkkoja oli monin paikoin ja olo oli turvallinen koko matkan. Jos matkaseuraa olisi ollut mukana, olisi koko reitti kannattanut mennä loppuun saakka. Mutta kuten sanoin jo alussa, next time.. Jututin muuten kahta suomalaispyöräilijää, jotka bongasin Rivassa. Toinen kertoi olleensa Rivassa useita kertoja eikä vielään kyllästytä. Kiva kuulla, sillä aion tulla tänne uudelleen patikoimaan joskus, mutta silloin saa joku lähteä mukaan. Tänne jää pieni pala sydäntä<3
Wow mitä maisemia - alkaa halata omakin mieli johonkin tuollaiseen. Ihania päiviä sinne.
VastaaPoistat Taina
Kiitos Taina, maisemat ovat todellakin aivan mielettömät. Vuorilla sielu lepää. Kannattaa joskus tulla, jos paikka on uusi, varmaan ei pety.
Poista